kupilla yksi vähemmän / en färre vid skålen




Tänään koin yhden elämäni hirveimmän asian. Jouduin viemään pienen, suloisen, sinisilmäisen ja pörröisen  kissanpennun eläinlääkäriin enkä saanut häntä enään kotiin kanssani. Itkin matkalla sinne ja vielä enemmän matkalla kotiin. Miten voimakas tunneside häneen olikaan kehittynyt neljässä viikossa. Vaikeaa oli, vaikka alusta alkaen olen asennoitunut siihen että ne jonakin päivänä meiltä lähtee, mutte ei tällä tavalla, vaan omiin rakastaviin koteihin.


I dag upplävde jag ett av de hämmskaste sakerna. Jag hamnade föra en liten, söt,  blåögd och lurvig  kattunge till veterinären och jag fick inte henne mera hem med mig. Jag grät på vägen dit och ännu mer på vägen hem. Så fäst jag hade blivit i henne på fyra veckor. Svårt var det, fas jag från första början har varit inställd på att de någon dag lämnar oss, men inte på det här sättet, utan flyttar till egna hem där de blir älskade.

4 kommenttia

  1. Voi, osanottoni! Olen itse tosi herkkä eläinten (ja lasten) suhteen, niiden sairaus, paha olo tai kaltoin kohtelu on sietämätöntä. Voin kuvitella kovan surusi! Muistan kun itkeä vollotin esim. kun pikkuveljen vanha hamsteri lopetettiin :(

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...