uhma / trots



Onko uhmakaiden lasten vanhemmille olemassa tukiryhmää?
Elias on välillä ihan mahdoton. Elien oli sellainen päivä. Pieninkin vastoinkäyminen ja poika saa hirveät raivarit.
Lelu tippuu kädestä lattialle, sohvatyyny väärässä paikassa, roska sormessa..ja poika seisoo keskellä huonetta itkien naama punasena. Mikään ei auta, ei saa koskea ei saa ottaa syliin. Välillä itkettää niin kovasti että ei muista hengittää. Ja jos ei harmita tarpeeksi niin mennään lyömään päätä seinään.
Poika ei tiedä itsekkään mitä haluaa, haluaa syöttötuoliin-ei halua olla syöttötuolissa, ei halua pipoa päähän- haluaa pipon päähän- suuttuu kun ei itse osaa laittaa pipoa päähän, haluaa kaiken minkä näkee -mutta mikään ei kelpaa, haluaa syliin- ei halua olla sylissä.
Ja äidiltä vaaditaan erittäin pitkää pinnaa...

Finns det någon stödgrupp för föräldrar med trotsiga barn? 
Elias är i bland helt hopplös. Gårdagen var säkert värst någonsin. Minsta lilla motgång får honom att bli så arg. 
Om leksaken faller från handen, soffdynan är på fel ställe, smuts på fingret.. och då står pojken mitt på golvet och gallskriker. Han blir alldeles röd i ansiktet och glömmer i mellan att andas. Inget hjälper, man får inte röra i honom, inte ta i famnen. Och ifall han inte är tillräckligt arg så går han och slå huvudet i väggen. 
Han vet inte själv heller vad han vill, vill sitta i matstolen- vill inte sitta i matstolen, vill inte ha mössan på- vill ha mössan på- blir arg när han inte själv kan sätta mössan på, han vill ha allt han ser - men inget duger, han vill sitta i famnen - han vill inte vara i famnen. 
Det kräver långt tålamod och bra nerver av mamma...

5 kommenttia

  1. Voimia sinne uhmaikaisen aidille. Tukiryhma loytyy varmasti taalta blogistaniasta, ainakin kommenttien muodossa. Itse en voimien lahettamista enempaa voi valitettavasti tehda, uhmaikaisista kun ei ole omahkohtaista kokemus.

    VastaaPoista
  2. Voi ei. Kuvailit niin hyvin, että tuli hyvin mieleen oman muksun tuo ikä (vaikka hirveän pahaa uhmaa ei ollutkaan). Kai tuo on vaan niin ihmeellistä ja rankkaa pienelle, kun tajuaa, että on oma tahto ja että äitiä voi testailla. Jos yhtään lohduttaa, niin tuo(kin) vaihe menee nopeasti ohi, ja kohta et edes muista sitä. Voimia ja kärsivällisyyttä! :)

    VastaaPoista
  3. Täällä kamppaillaan samoissa asioissa neiti on päälle vuosikas ja iso veikka kesällä neljä :D Kyllä sitä välillä miettii että mitä tässä nyt... Ei auta ku jaksaa... ;D Voimia!!!

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Onneksi Elias ei ole ainoa joilla on näitä oireita :)
    Jos tämä on äitille rankkaa niin sen on pakko olla todella hämmentävää pienelle pojalle kun mieli myllertää. Toivottavasti menee pian ohi..

    VastaaPoista
  5. Niinpä. Raivarit kasvattavat sekä lasta että aikuista. Voimia!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...