metsäkerho / skogsklubben
























Elias on nyt 3 vuotias, 101cm ja 17,5kg. Hän on vuodessa kasvanut 10cm pituutta ja 3 kiloa painoa. Elias on toimelias ja omapäinen. Kun hän on saanut jotain päähänsä niin hänen mieltä on mahdoton muuttaa. Hän rakastaa maansiirtokoneita eikä tykkää laulamisesta eikä siitä että äiti laulaa (mikä on ihan ymmärettävää). Hän puhuu enimmäkseen suomea tällähetkellä. Niitä kauheita monen tunnin itku-potku raivareitakaan ei ole ollut pitkään aikaan.
Elias on jo jonkin aikaa osannut perusvärit mutta nyt hän osaa jo sanoa  onko jokin tumman- tai vaaleansininen, vaaleanoranssi tai keltainen. Hän osaa myös laskea viiteen ja laskee kokoajan. Laskee portaan askelmat, laskee autot, laskee kahvimitalliset. Hän taitaa kyllä oikeasti ymmärtää mitä laskee sillä hän saattaa sanoa -Katso, kolme rekkaa, jos siinä oikeasti on 3 rekka-autoa. Elias on myös todella kiinnostunut kellosta ja kysyy monesti päivässä mitä kello on ja mitä tapahtuu kun kello on esim.3? Nyt hän on myös alkanut kysellä -Mitä tossa lukee? kun näkee tekstiä jossain. Muutenkin hän kyselee jatkuvasti kaikenlaista. Mitä mato syö? Missä hirvi nukkuu? Monta hammasta krokotiilillä on? Mitä toi mies tekee? Minne toi bussi menee?
Elias on myös aloittanut kerhon tällä viikolla. Metsäkerho on kaksi kertaa viikossa. 10 lasta ja kaksi ohjaajaa viettää säässä kuin säässä pari tuntia metsässä. Leikkivät ja syövät eväitä. Aloitus on mennyt paremmin kun uskoin. Elias on ujo vieraita aikuisia kohtaan ja hän haluaa ensin vähän tarkkailla ja miettiä uusia asioita ennen kun uskaltautuu kokeilemaan. Elias kävi muutaman kerran kokeilemassa liikuntaleikkikoulua, jossa 3-6 vuotiaat lapset oli ilman vanhempia. No se ei ollut oikein hyvä, hän ilmoitti kahden kerran jälkeen että hän ei tykkää olla siellä. Ja ei se ollut minun mielestäkään oikein hyvä. Liian ohjattua, pieni 3vuotias ei osaa leikkiä samanlaisia hippoja ja seurata pelien sääntöjä kun 6 vuotias, vaan haluaa vapaampaa liikkumista ja leikkiä. Eikä ohjaaja osanut/jaksanut näitä pienempiä lapsia jotka eivät heti osaneet keskittyä töpselihippaan..
Kaupungin järjestämässä metsäkerhossa on eri meininki, ohjaajat ovat mukavia ja asiansa osaavia. Ottavat lapsen eri tarpeet ja luonteet huomioon. Osaavat lohduttaa, kuunnella ja innostaa lasta. Ekana päivänä Elias oli vähän kulmat kurtussa kun hänen piti lähteä toisten mukaan metsään eikä äiti tullut mukaan. Ajattelin kyllä että siitä tulisi hirveää huutoa mutta ihan hyvin hän lähti mukaan, ei kylläkään halunut pitää köydestä kiinni vaan ohjaajan kädestä. Kotiin tullessaan hän oli niin innoissaan ja kertoi mitä kaikkea olivat tehneet. Seuraavana päivänä meidän piti heti lähteä metsään leikkimään :)
Tokana kerhopäivänä hyvästeleminen oli vähän vaikeampaa. Äiti saattoi Eliasta jonkinmatkaa mutta kuitenkin tuli itku kun piti erota. Ohjaaja kysyi onko ok jos hän pitää Eliasta sylissä kun lähden vaikka hän itkeekin perään. Lupasivat ilmoittaa jos poika ei rauhoitu. Minä lähdin nopeasti pois tilanteesta ja Elias jäi tädin syliin itkemään. Tuntui ihan kauhealta! Kun tulin autolle en ennään kuullut hänen itkuaan vaan pelkkää lasten puheensorinaa. Kotiin päästyäni metsäkerhosta tuli tekstari 'Heippa. Kaikki OK. Itku loppui pian Andrean sylissä. Leikkii vesilammikossa, uittaa kepillä käpyjä. Reppu pysyy tiukasti selässä :)'


Och samma på svenska...

7 kommenttia

  1. Olen lukenut blogiasi tosi kauan ja on hauskaa kun nyt kotikaupunki on sama niin sitä näkee kuvissasi eri kulmista. Ihme, etten ole vielä tunnistanut ihania lapsiasi luonnossa, mutta ehket käy samoissa puistoissa. Omat poikani ovat kovin samanikäisiä: 3v3kk ja 1v4kk. Esikoisen kohdalla arvoin metsäkerho ja keskustan kerhon välillä. Päätyi jälkimmäiseen päiväunirytmin vuoksi. Kerhoissa on kummassakin todella ihanat tädit!

    VastaaPoista
  2. Vitsi kun kivaa! Nyt sovitaan leikkipuisto treffit!
    Me käydään aika usein Näsin perhepuistossa. Eliakselle haettiin ensisijaisesti paikkaa keskustan kerhosta mutta se oli täys. Metsäkerhosta vapautui paikka ja koska Elias ei nuku päiväunia se sopi ihan hyvin. Tosin se on just Iriksen nukkuma-aikaan joten se vähän hankaloittaa viemistä ja hakemista. Muutaman kerran ollaan käyty perjantaisin Ilonan perhekahvilassa.
    Ens tiistaina meidät löytää aika varmasti Näsin puistosta :)

    VastaaPoista
  3. Juu! Meillä onkin tiistaina suunnitelmissa tulla Näsiin. Käyn itsekin paljon siellä, mutta alkusyksystä meillä oli paljon sellaista etten viitsinyt kävelyttää isompaa sinne. Me asutaan ihan keskustassa Lundinkadun ja Kaivokadun kulmassa ja 3v siis kävelee kaikkialle.
    Toivottavasti sää suosii ja nähdään Näsissä! Tai jos sataa kaatamalla niin ehkä jo tiistain perhekahvilassa :)

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Ihania lapsia, niin touhukkaina! :)

    Mistä nuo pipot ja kaulahuivit on? Oletko kenties itse tehnyt?

    Oma poikani on pian kolme ja tuollainen kettusetti olisi niin hieno hänelle...

    Mukavaa päivää!
    Marsu

    VastaaPoista
  5. Iriksen nallepipo on ostettu vuosi sitten Tukholmasta, muistaakseni Parvel merkkinen. Eliaksen susipipo löytyi jostain supermasketista, merkkiä en muista (reima??). Elias tilasi mummilta krokotiilihanskat ja kettukaulahuivin :)
    Ketun ohje löytyy täältä: http://muumuru.com/index.php/ideakoppa/19-taemae-kettupuuhka-tehtiin-vahingoittamatta-yhtaeaen-kettua

    VastaaPoista
  6. Kiitos tiedoista! :) Täytyy kokeilla soveltaa pipoa... vaikka sitten ilman kasvoja, noi tupsut on jo niin hauskan näköiset. Voin kuvitella, miten hauskasti ne keikkuu lapsen kulkiessa. Susi voi olla vähän vaikeampi, ku pitäis jaksaa miettiä, miten tekee korvat. Täytyy vähän tuumailla.

    Marsu

    VastaaPoista
  7. Klubben låter ju helt ljuvlig! Synd att inte här finns ett sådant alternativ. Fast de brukar nog ofta gå och leka en stund ut/klättra upp på berget i närheten och sådant. Men jag kan tänka mig att det känns tryggare och bättre i skogen än i nogon jumppagrupp om barnet är blygt. I skogen är alla jämnställda och suset lugnar väl också lite oroliga barn. :)
    Hoppas lämningen går bättre nästa gång. Vi har som tur inte haft problem så ofta vid lämningarna till klubben (han har bara inte alltid velat klä på sig och gå) men sen efteråt brukar han alltid säga att det varit roligt! :) Annat var det med hans storebror då han började i dagis som 5. Det var gråt alla dagar och han gillade nog inte ens det på dagarna. :(

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...