feeling blue





Kun ei vaan jaksa. En tiedä johtuuko tämä vetämättömyys ja väsymys siitä että hemoglobiini ei synnytyksen jälkeen vieläkään ole noussut yli sadan, vaikka rautakuuri on päällä. Vai viekö imetys voimat, verenpainekin on hirmu matala ja olen pyörtynyt pari kertaa. Ehkä se on tämä alkava pimeys ja huono sää joka masentaa. Huonosti nukutut yöt, kotiytöt ja arki tuntuu raskaalta. Lapset vaan tappelee mutta en jaksa edes puuttua. Loputonta siivoo, tiskaa, kiukuttelua, ruokaa, kaaos, tiskaa, imuroi, pyykkää, sotkuu, haravoi, siivoo, pyykkää, ruokaa, tiskaa, siivoo. Ja imetä, pue, pyyhi, pese, nukuta, vaihda vaipat,  kakkaa, pissaa, pukluu. Energiataso nollissa ja tekisi mieli vaan nukkua, mutta kun ei saa edes unta.


Tiedättekö muuten miten kauan kesti saada kolme lasta ja itsensä puettua pyjamasta ulkovaatteisiin ja pihalle?? No yhtä kauan kun isältäni kesti vaihtaa autoon käsipelillä  talvirentaat tuossa pihalla. Ja niitä renkaita tarvii vaihtaa vaan kaks kertaa vuodessa kun pukea pitää kaksi kertaa päivässä.

Uusi viikko, samat kujeet. Jotain pientä piristystä kaipaisi. Ainakin cappuccino kauniista kupista saa paremmalle tuulelle kesken arki kaaoksen. Nyt pyykkejä viikkamaan...





När man bara inte orkar. Vet inte om den här kraftlösheten och tröttheten beror på hemoglobinet som inte ännu efter förlossningen har stigit över hundra, trots järn kur. Eller är det amningen som tar all kraft, blodtrycket är också lågt och jag har svimmat några gånger. Kanske det beror på mörkret och det taskiga vädret. Dåligt med sömn på nätterna, hushållsarbeten och vardagen känns tungt. Barnen bara strider och bråkar men jag orkar inte bry mig. Ändlöst städa, diska, mat, kaos, diska, dammsuga, byka, oreda, städa, kratta, byka, mat, diska, städa. Och amma, klä på, torka, tvätta, natta, byta blöija, skit, piss,  spy. Energi nivån är vid noll och hälls skulle jag bara ligga i säng, men kan inte ens få sömn. 

Kan ni gissa hur lång tid det tog att klä på tre barn och sig själv från pyjamas till utekläder?? Lika länge som det tog för min pappa att byta för hand vinterdäck till hans bil ute på gården. Och däcken behövs bytas bara två gånger om året, barnen ska kläs två gånger till dagen.

Skulle behöva lite upp piggning och omväxling.. Cappuccino från finkoppen får på lite bättre humör mitt i vardags stöket. Sen ska byket vikas...



13 kommenttia

  1. Oi että, tuttu tunne! Meillä voi mennä muuten neljän pienimmän kanssa pahimmillaan koko aamupäivä noihin pukemisiin. Kun kukaan ei tunnu olevan niihin kovin halukas omatoimisesti. Paitsi tietty 2v joka haluu tehdä kaiken ITTE, ja sehän sitten kestää myös... Mutta sellainen ihan aktiivinenkin ulkovaaterumba voi talviaikaan viedä helposti noin 45min. Ja kun kaikki on viimein pihalla, on itse niin hiestä märkä että suihku olisi paljon parempi osoite kuin kylmä piha. Mutta eipä auta. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oispa aina kesä... itku-potku raivareita tulee sekä äidille että tyttärelle kun ei just sitä tiettyä pipoa löydy, ja ilman sitä ei suostuta ulos lähtemään, ha toinen hanskakin on hukassa.

      Poista
  2. Uuuh, niin tuttua. Kolmen pienen kanssa oli raskainta aikaa mun elämässä. En tiedä lohduttaako, mutta meillä on nyt helpottanut, kun nuorin kolme ja vanhemmat veljekset ovat vihdoin vähentäneet tappelemista. Valoa tunnelmin päässä, vaikka tunneli on pitkäkö. Voimia sinne, ja jos saat apujoukkoja arkeen, kaikki käyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisena ainokaisena ei pystynyt käsittämään kuinka paljon sisarukset tappelee!! huh..
      en tunne olevani äiti vaan erotuomari :)
      Ja pakko myöntää että suuren helpotuksen tuo se että isommat ovat 2 päivää viikossa päiväkodissa, vaikka aluksi olinkin sitä vastaan.

      Poista
  3. Ihanan rehellinen postaus joka sai hymyn huulille.Tätähän se arki on.Blogeissa se on vain verhottu ensimmäisen kuvan tyyliin.Kaunis kuppi, ihana juoma, rauhallinen hetki, omaa aikaa...ja oikeesti kuvan takana sisarukset ottaa matsia ja keittiön tiskit on laittamatta.Niin tuttua täälläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tämä bloggaaminen on vähän itsensä huijaamista. Ei meillä ikinä ole niin siistiä kun kuvat antaa ymmärtää :) mutta elämäähän tämä on, eikä sohvatyynyt silloin pysy kauniisti pöyhittynä paikoillaan. Mutta ehkä tämä blogikuvien rajaaminen osoittaa sen että kaiken kaaoksen keskellä on myös jotain kaunista ja arvokasta.

      Poista
  4. Toisen kodissa sotkukin näyttää kauniilta, ei läheskään yhtä pahalta kuin omani mielestäni :) samaistun kirjoitukseesi täysin, mutta löysin siitä myös arjen kauneuden. T. Kolmen pienen äiti

    VastaaPoista
  5. I feel you... Eihän tätä olis voinut uskoa, ennen kuin itsessään ja omassa kodissaan näkee. En olis voinut uskoa, että multa voisi päästä ihan itku, kun uloslähteissä kaiken taistelun ja säädön jälkeen isompien hanskoista löytyykin vaan 3/4. Haluaisin sanoa, että kyllä se siitä, mutta kun en taida siihen enää itsekään uskoa. Kaksoset täyttävät 4 kahden kuukauden päästä (ja vauva 8kk), eikä se ystäväpiirissä maagiseksi toitotettu rajapyykki näyttäisi olevan tuomassa mitään mullistavaa muutosta tähän härdelliin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhauttavaahan tämä työ on, mitään ei saa tehdä alusta loppuun ilman keskeytyksiä, kun yhdestä päästä olet saanut siivottua sotku odottaa jo toisessa, kiitosta ei heru. Kun kolmatta kertaa petaat sängyn, kännät selkäsi ja taas on pompittu ja heitetty tyynyt ja petivaatteet pitkin poikin mietti mitä järkeä on edes pedata koko sänkyä.. Kai tästä hengissä selviää, täysjärkisenä tuskin..

      Poista
  6. Nämä sanat olivat kuin suoraan mun päästä. Ikävä marraskuu ja painava arki. Kolmen lapsen kanssa vauvavuosi vaatii veronsa. Tsemppiä teidän perheelle, kohta ollaan jo joulukuussa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...