nimi / namnet



Viime lauantaina meidän vauvalla oli ristiäiset. Nimeä pohdittiin vielä edellisenä iltana. Hänestä tuli Lisa Mathilda! (Lisa lausutaan pitkällä ii:llä, mutta kirjoitetaan ruotsalaisittain vain yhdellä) Kriteerinä oli tavallinen nimi, ei liian hieno, van perus nimi joka lausutaan samoin suomeksi ja ruotsiksi. Kaikilla lapsilla on toisena nimenä perintönimi. Niin sai myös Lisa toiseksi nimekseen perintönimen isomofin äidin mukaan. Niin ja onhan ahkeraliisa kukkakin samoin kun Iris :)


Förra lördagen var det babyns dop. Hon fick namnet Lisa Mathilda! Vi fundera på namnet ännu kvällen innan. Kriterierna var att det skall vara ett vanligt namn, inte för fint eller krumelurigt, ett namn som uttalas lika på finska och svenska. Som andranamn har alla barn ett namn som finns i släkten, så fick också Lisa sitt andranamn efter gamlamofis mamma. Ja och flitigalisa är ju också en blomma så som Iris :)

vaipanvaihto / blöjbyte











Makkariin saatiin mahtumaan vauvanhoitopiste. Yöpöytä siirtyi varastoon ja kodinhoitohuoneen lipasto sen tilalle. Lipastoon mahtuu vauvan vaatteet ja tarvikkeet. Koska minä ja mies ollaan kummatkin pitkiä  lipasto on sopivan korkea vaipanvaihtoo. Päälle hoitoalusta ja seinälle kiinni mummin virkkaamat korit pikkusälälle (kynsisakset, D-vitamiinit, vanupuikot, helisitmet..) ja hoitopiste on vallmis. Vauvan pitää vielä saada oma almanakka taulu seinälle.


En liten skötplats för baby fick plats i sovrummet. Nattduksbordet flyttade ut i förrådet och byrån från hemvårdsrummet fick ta dess plats. Den rymmer bra babyns kläder och tillbehör. För att både jag och mannen är långa är byrån lagom hög att byta blöjor på. En skötbädd på och några korgar som mummi virkat på väggen för små saker ( nagelsax, D-vitamin, vaddpinnar, skallra) så är skötplatsen klar. Babyn måst ännu få en egen almanacka tavla på väggen.

aamuinen mehuhetki






























*blogiyhteistyö




Saatiin mahdollisuus maistaa Rynkebyn uusia täysmehuja jotka saapuvat kaupanhyllylle lokakuun aikana.
Itse juon tuoremehuja varmaan joidenkin suositusten mukaan aivan liikaa. En tykkää limuista enkä sekamehu tiivisteistä, joten juon tuoremehuja :)
Kaikki kolme raskautta minulla on ollut ympäri vuorokautiset pahoinvoinnit ja oksentelut siihen päälle. Kylmä omenamehu oli ainoa asia jota sain pahimpina päivinä kurkusta alas. Se myös lievitti pahaa oloa kun heti herättyä sai lasin mehua.

Nyt kun on taas yksi imetettävä pitää huolehtia riittävästä nesteen saannista, pari litraa vettä ja muutama lasi tuoremehua päivässä. Itselläni on vielä synnytyksen komplikaatioiden takia hemoglobiini tosi matala ja kolmen kuukauden rautaa kuuri päällä. Jotta rauta imeytyisi elimistöön kunnolla pitää huolehtia riittävästä C-vitamiinin saannista joten tässäkin tapauksessa tuoremehu on hyvä.

Lapset on oikeastaan vasta tänä kesänä "oppineet" juomaan mehuja. Ruoan yhteydessä he juovat maitoa ja janoon vettä. Jälkkäriksi, tai välipalan kanssa voi saada lasin tuoremehua (yleensä vedellä laimennettuna).

Me suositaan luomu elintarvikkeita, ja valitaan myös tuoremehusta luomu vaihtoehto. Rynkeby mehuista löytyy Luomu- seka Selection sarjan mehuja. Luomu-täysmehu sarja on täysin lisäaineeton ja valmistukseen on käytetty ainoastaan luomu hedelmiä.

Minulla on mehuissa muutama lempi raaka-aine. Jos mehu sisältää omenaa, porkkanaa, greippiä tai sitruunaa niin valitsen sen. Mutta jos siinä on banaania en pysty sitä juomaan..yök! Rynkebyltä löytyy mehu joka sisältää melkein kaikki mun suosikit. Eli Luomu-sarjan omena, appelsiini, porkkana, sitruuna oli mun ehdoton lemppari. Elias tykkää omenamehusta ja Iris appelsiinista. Makunsa kullakin..

Tuoremehu kuuluu ehdottomasti meidän aamiaispöytään. Lapset syö aamuisin mielellään kaurapuuroa, leipää tai smoothien. Helppo ja nopea smoothie sopii arki-aamujen syötäväksi ja kun saa vielä pillin lasiin niin aamu-äreä 3 vuotiaskin muuttuu iloiseksi.
Blenderiin laitetaan 1 purkki rahkaa, 2 banaania sekä lasillinen luomu appelsiinituoremehua. Ja muista se pilli!
Itsekin juon mielellään smoothien aamuisin mutta mun lemppari aamupala on maustamaton jogurtti tai rahka, pakaste mustikat päälle ja vähän hunajaa. Lasillinen tuoremehua ja hyvä kahvi. Ja päivä voi alkaa :)



Jos sinäkin haluat mahdollisuuden saada Rynkebyn uutuus mehuja kotiin maisteltavaksi jätä viesti kommenttikenttään. Arvotaan sitten viikon lopussa yksi kommentoja jolle mehut lähtee :)





syyspiha / höstgård
























 Syyskuun puoliväli, vielä on lämmintä..

Halva september. Ännu är det varmt..



ilmeet / miner


 





Onko mitään suloisempaa kun vauvan ilmeet?! Eipä taida olla..


Finns det något sötare än babyminer?! Jag tror inte det...






kasvaa / växa







Kesän vaihtuessa syksyyn oli taas hyvä käydä lasten vaatekaappi läpi. Meidän Iris on ainakin kasvanut kesän aikan huimasti ja paljon oli taas pieneksi jääneitä vaatteita. Viime keväänä, 3 vuotta täyttäneenä, hän oli 97cm pitkä. Nyt vajaa puolivuotta myöhemmin taitaa 105cm olla aika lähellä. Lasten vaatekaapikin alkaa jäädä pieneksi :) Tuossa vanhassa liitutaulumaalikaapissa on siis sekä Eliaksen että Iriksen vaatteet. Itseasiassa koko lastenhuone tuntuu jäävän kohta pieneksi.. tai oikeastaan koko talo! Lisäosaa siis suunnittelemaan.
Myös perheen pienin, joka on tänään 6 viikon ikäinen, on kasvanut kauheasti. Siis KASVANUT! Käytiin neuvolassa ja kolmessa viikossa painoa oli tullut 1,3 kg ja pituutta 5 cm. Ohjeen mukaan vauvan tulisi kasvaa 20-25g vuorokaudessa. Se tarkoittaisi n. 500g kolmen viikon aikana mutta meidän neiti olikin kasvanut sen 60g vuorokaudessa eli 1300g.
Elias taas odottaa kovasti kasvavansa aikuiseksi. Yritin kertoa että se ei kannata. Muutaman viikon päästä hän täyttää jo 5 vuotta. Ihan hetki sitten hän oli vasta vauva ja kohta jo 5..



Det var igen dags att gå igenom barnens kläder. Iris har vuxit massor under sommaren. En massa kläder hade blivit för små. På våren då hon fyllde 3 år var hon 97cm. Nu tror jag att 105cm är ganska nära. Barnens klädskåp börjar också bli för litet :) det ska rymma både Elias och Iris kläder. Jag tycker hela barnrummet börjar kännas för litet.. eller egentligen hela huset! Måst börja planera en tillbyggnad..
Den minsta i familjen har också VUXIT! Vi var till rådgivningen och på tre veckor hade hon gått upp 1,3 kg i vikt och 5 cm längre är hon. En baby borde öka 20-25g i vikt / dygn, så det betyder 500g på tre veckor. Vår lilla har gått upp 60g i dygnet, alltså 1300g på tre veckor. 
Elias igen väntar på att bli vuxen. Jag försökte förklara att det inte lönar sig. Men om några veckor fyller han redan 5år. Det är ju alldeles nyss han var en liten baby..


hempeä syksy / blid höst














Hempeitä syksyn sävyjä. Pihalla on iso syyshortensia jonka valkoiset kukat loistaa kun kaikki muu lakastuu. Kuusi luumupuuta antaa hyvän sadon. Miten ne voi olla niiin hyviä ja makeita. Samoin pihan omenapuut ovat täynnä herkkuja, hilloa, mehua ja piirakoita saa tehdä kyllästymiseen asti.
Maljakko, kulho ja lasi on kirpparilta tai mummon kätköistä. Vanha lasi on kaunista.
Vauvallakin on vintagea. Valkoinen haalari on serkun vanha ja villatakin mummoni on kutonut minulle, 28 vuotta sitten, kun olin samankokoinen kun tuo.
Hyvää viikonloppua!


Blida höstfärger. Ute står en stor hösthortensia med vackra vita blommor som lyser upp gården då allt annat vissnar. Sex plommonträd ger en god skörd. Hur kan de vara så söta och goda. Äppelträden är också fulla av godheter, saft, sylt och pajer så man blir utled. Vasen, skålen och glaset är från loppis eller mommos gömmor. Gammalt glas är så vackert. 
Babyn är klädd i vintage. Vita dräkten är min kusins gamla, och tröjan har min mormor stickat till mig, för 28 år sedan. Då jag var lika liten.
Ha ett skönt veckoslut!

synnytys













Minä rakastan lukea ja kuulla kokemuksia toisten synnytyksistä, joten kerron teille omani.
Tämä oli kolmas synnytykseni. (1 ja 2 täällä) Senhän pitäisi mennä jo rutiinilla mutta minua jännitti ihan hirveästi. Syy jännitykseen oli se että synnytys oli tarkoitus käynnistää. Lääkärit suosittelivat synnytyksen käynnistystä viikkoa ennen laskettua aikaa sillä edellinen synnytys eteni niin vauhdilla että ei ehditty sairaalaan vaan tyttö syntyi kotona. Käynnistyksellä haluttiin varmistaa että näin ei kävisi taas.

Jännitti sillä en tiennyt miten kroppani käynnistykseen reagoisi. Kaksi edellistä synnytystä on mennyt hyvin, saman kaavan mukaan, vaikkakin toinen oli pikakelaus ensimmäisestä. Kummallakin kerralla synnytys alkoi oksentelulla ja ripulilla, sitten supistukset, pärjäsin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, lapsivesi meni sillä hetkellä kun ponnistusvaihe alkoi ja vauvat saivat täydet 10 apgar pistettä. 

Minua on aina pelottanut synnytykset, ei se kipu vaan se että en pysty kontroloimaan tilanetta. Se että en tiedä mitä tapahtuu eikä asiat välttämättä mene niin kuin haluan. Se että vieras ihminen on vastuussa minun ja vauvani hengestä. 

Maanantai aamuna 4.8. (rv 38+6) soitin synnytys osastolle kysyäkseen onko heillä ruuhkaa vai tullanko käynnistykseen niin kuin oli sovittu. Porvoossa on vain 3 synnytyssalia mutta meille oli tilaa. Klo 9.30 saavuttiin äitiyspolille. Synnytys oli määrä kynnistää ballonkilla ja sikiökalvojen puhkaisulla, mahdillisimman luonnollisesti siis, eikä lääkkeillä. (Ballonki on katetri joka laitetaan kohdun suulle ja täytetään vedellä, siten se lähtee avaamaan kohdunsuuta) Lääkäri tutki tilanteen, kohdunsuu oli jo 4 cm auki joten balongia ei tarvittu laittaa vaan siirryttiin suoraan synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun.

Lääkäri rapsutti sormella kalvoa pois ja kiinnitti sydänääni-anturin vauvan päähän jolloin lapsivesi alkoi valua. Ja sitä sitten valui koko ajan hirveitä määriä. Vaihdoin vaippaa kymmeniä kertoja kun sitä tuli niin paljon. Alkoi tulla pieniä supistuksia. Ehkä 4-5 tunnissa. Kätilö arvioi että ei menisi kauan kunnes vauva syntyisi. Parin tunnin jälkeen supistukset olivat edelleen heikkoja eivätkä tihentyneet ollenkaan.

Oli turhauttavaa odotella. Käveltiin pitkin sairaalan käytäviä, käytiin ulkona, nousin sairaalan portaita edestakas jotta tulisi lisää supistuksia. Ei auttanut. Mies hoiti työasioita, vastaili työsähköposteihin ja jutteli välillä asiakkaiden kanssa puhelimessa. -En ole tänään työpaikalla vaan synnytyssalissa, kuulin sen sanovan puhelimeen. Torkuin keinutuolissa, luin sisustuslehtiä ja päivitin instagramia.

Klo 18 kätiö kertoi kohdunsuun olevan vain 5 cm auki, eli 8 tuntiin tilanne ei ollut juurikaan edistynyt. Keskusteltiin oksitosiini tipan laittamisesta. Kätilö oli sitä mieltä että aina parempi jos ei tarvitse keinotekoisesti lähteä supistuksia tekemään. Sovittiin että katsotaan ja odotetaan vielä jonkin aikaa josko ne supistukset tihenisivät.

Yhtäkkiä tuli kunnon supistus. Kello oli silloin vähän yli 19. Alaselkä oli tulessa. Minua oksetti. 10 min päästä tuli toinen. Siitä ne sitten voimistuivat ja tihenivät. Olin päättänyt selvitä tämänkin kerran ilman kipulääkkeitä. Supistusten aikana minu oli pakko seistä, sängyllä makaaminen tuntui ihan hirveältä. Seisomatuki toi helpotuksen supistuskipuihin, siinä pystyin nojata (tai roikkua) niin että sain painon pois jaloilta ja kipu tuntui lievemmältä. Tukea vasten oli helpompi rentoutua ja hengittää rauhassa supistuksen läpi, sen sijaan että jännittyy ja taistelee kipua vastaan.

Klo 20 supistusten väli oli 5 min. Klo 20:45 sanoin miehelle että on pakko ponnistaa, hän hälytti kätilön. Kätilö pakotti sängylle makaamaan, tarkisti tilanteen ja sanoi että kaikki on valmista ponnistamaan. Tuli supistus, huusin. Kätilö yritti saada minua ottamaan ilokaasua. Halusin vaihtaa asentoa kontilleen. Toinen kätilö kurkkasi ovelta, kaikissa saleissa oli synnytykset käynnissä ja muutamat olivat jonossa. Kysyi pärjätäänkö yhdellä kätilöllä. Kesti kauan ennenkuin tuli seuraava supistus, kätilö suihkautti jotain nenääni. Supistus, ponnistin ja huusin. Käännyin kyljelleni makaamaan. Vielä yksi ponnistus ja vauva syntyi. Se on tyttö sanoi mies. Kello oli 21:02.

Vauva nostettiin rinnalleni ja mies leikkasi napanuoran. Sain pistoksen reiteeni. Supistuksia ei tullut. Kätilö oli hätäinen. Oli kiire saada meidät ulos  salista sillä toiset oli tulossa synnyttämään. Vauva pestiin ja tarkastettiin, kätilö kehui virkeäksi. Sanoi että huomaa vauvasta kun ei ole kipulääkkeitä käytetty. Istukka pitäisi saada ulos mutta supistuksia ei tullut. Minulla oli karmea olo. Heikotti. Tärisin. Mies kysyi onko kylmä. Sain lisää nenäsuihketta. Vauva annettiin miehelle. Laitettiin oksitosiinitippa. Tärisin. Kätilö kokeili painaa vatsaa jotta istukka tulisi. Huusin. Ei tullut supistuksia. Valui verta. Kätilö lähti hakemaan lastenlääkäriä. Mies sanoi että verta valuu lattialle. Kätilö ja lääkäri tulivat takaisin ja yrittivät painella istukkaa ulos. En ole ikinä kokenut sellaista kipua. Sanoivat että ota ilokaasua. Päässä alkoi pyöriä.
-Istukka istuu kuin kivi, sanoi kätilö. Verta valui. Vauva itki miehen sylissä. Olin ihan tokkurassa.
Kello oli vähän yli 22. Kätilö sanoi minulle että joudutaan ehkä humauttaa ja irroittamaan istukka käsin.
-Mitä se tarkoittaa, ihmettelin. Lääkäri painoi vatsaa vielä kerran. Luulin kuolevani kipuun.
-Ei se tule, hän totesi. Minut nostettiin toiseen sänkyyn ja työnnettiin pimeitä käytäviä pitkin leikkaussaliin. Mies ja vauva jäi. En muista mitään muuta kun sen että leikkaussali lääkäri puhui minulle ruotsia ja laittoi maskin naamalle.
Minut nukutettiin ja istukka poistettiin kaavinnalla.

Seuraava muistikuva on se että minua sattui kurkkuun, yskin, olin heräämössä. Hoitaja toi vesilasin, kurkkukipu johtui letkusta jonka laittoivat nieluun nukutuksen ajaksi.
Hoitajat puhui rikki menneestä iPhonesta ja sen korjauksesta. Laskin huoneen katossa olevat lamput,
niitä oli 54 kpl joista 18 oli päällä.
Minut vietiin jonkin ajan päästä takaisin osastolle. Kello oli silloin 00.15. Mies istui huoneessa nukkuva vauva sylissä. Sanoi että se nukahti just, oli huutanut pari tuntia. Minä itkin. Olo oli karmea, väsytti. Selvisi että olin menettänyt reilu 2l verta. Henoglobiini oli 70 ja minulle laitettiin kaksi pussia varta.
Vauva nukkui sylissä. Mies joutui lähtemään kotiin.

Päästiin kotiin vasta 3 päivän päästä sillä minun olo oli niin heikko. Vauvan paino tippui aika paljon kun maito ei tahtonut nousta. Kropalla oli töitä saada menetetty veri takaisin ennen maitoa. 

Nyt synnytyksestä on kulunut 4 viikkoa. Kaikki hyvin, maitoa tulee enemmän kun vauva jaksaa juoda. Hb on edelleen alle 100 ja väsyttää ja huimaa välillä. Synnytyksessä ei tullut mitään repeemiä eikä tarvittu tikkejä joten siitä palauduin nopeasti. Kohtu supistui hyvin kasaan jälkisupistuksilla. Turvotus hävissi synnytyksen jälkeen yhdessä päivässä ja jalat normalisoitui. Tulin laitokselta kotiin 12kg kevyeempänä. Muutama kilo vielä pudotettavana.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minun synnytykset on nyt synnytetty!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...