"lomalle" kolmen pienen lapsen kanssa














Joku saattoi instasta huomata että käytiin perheen kanssa Ruotsisa. Matkustaminen kolmen pienen lapsen kanssa ei ole ihan lastenleikkiä. Hirveästi ei olla vielä tämän kolmikon kanssa ehditty reissaamaan, tammikuussa oltiin 3 päivän kylpylälomalla Tampereella ja nyt risteilyllä. Kesäkuuksi oli suunnitteilla pidempi matka lentäen, joten parasta vähän harjoitella tätä menemistä.
Matkatavaran määrästä oisi luullut että lähdettiin kuukaudeksi viidakkoon, eikä kahdeksi yöksi laivalle. En ole mikään risteilyfani, mielestäni laivalla olo on ahdistavaa ja vähän hölmöä. Mutta lapset tykkää. Vaikka meillä oli katastrofin ainekset mukana, matka meni tosi hyvin. Olen hirmu ylpeä lapsista. He oliva niin reippaita ja käyttäytyivät hyvin, mitä nyt muutamat raivarit ja vähän oksennusta. Erityisen iloinen olen siitä miten hienosti he käyttäytyvät kun käydään ravintolassa syömässä, miten iloiseksi se tekee minut kun isommat osaavat itse kertoa tarjoilijalle mitä haluavat syödä ja juoda. Niin ihania pieniä ihmisiä, joilla on oma mielipide, oma maku, oma tahto ja oma persoona. Lapsi ei olekkaan enään osa minua vaan oma pieni itsensä.
Tukholmassa käytiin ekaa kertaa Junibackenissa, sinne oli rakennettu tosi hieno muumilaakso ja aivan ihana kahvila kotitekoisilla leivonnaisilla. Olisi ollut vaikka kuinka monta kauppaa missä olisin halunut käydä mutta tuntui ihan järjettömältä lähteä raahaamaan koko konkkaronkkaa vaatekauppoihin ja sisustustavaraa katsomaan. Myös muutamassa museossa olisin mielelläni käynyt. Meillä kun ainoastaan nuorimmaine kulkee vaunussa ja 3 sekä 5 vuotias kävelee, niin jäi kyllä shoppailut väliin,  hermot ja rahat säästyi.
Vaikka loma menikin lasten osalta hyvin, ei se vanhemman näkökulmasta ollut ainakaan kovin rentouttavaa. Kun kolmen lapsen kanssa meneminen lähikauppaan saa jo sykkeen nousemaan juoksulenkin tasolle niin täällaisessa tilanteessa stressi on katossa jatkuvasti. Koko ajan joku tarvitsee jotain, pitää olla silmä tarkkana että kukaan ei katoa, pitää saada kaikki puettua, syötettyö, pissatettua, nukutetua ja leikitettyä. Siitä jää sellainen stressi-tila päälle, tulee huudettua ja komennettua ihan turhasta vaikka lapsi ei teekkään mitään kiusallaan vaan ihan vahingossa tiputtaa haarukan lattialle tai painaa hississä väärää nappia. Hyvien tekojen kehuminen on varmasti tehokkaampaa kun huonosta käytöksestä huutaminen. Mutta ensi kerralla voisin lähteä ihan vaan miehen kanssa kahdestaan..

4 kommenttia

  1. Joo kyllähän se niin on, että pienten lasten kanssa matkustamisen jälkeen on paljon väsyneempi kuin ennen matkaa :-D Itsekin haaveilen pienestä irtiotosta ihan vaan aikuisten kesken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Yhden käden sormilla pystyn laskemaan ne kerrat kun ollaan oltu miehen kanssa jossain ilman lapsia näitten lapsellisten vuosien aikana. Pitäisköhän mennä naimisiin niin olisi hyvä syy lähteä kahdestaan edes pienelle reissulle ;)

      Poista
  2. Me kierrettiin Aasiaa 3 kk "vaan" kahden lapsen (6&3 v), ja olihan se aikamoista... Mutta kukaan ei hävinnyt ja kaikista muistakin pienistä vastoinkäymisistä selvittiin. :) Ei sitä osaa enää oikein kuvitella millaisia ne aikuismatkat olisi?! Mutta jospa lapset jossain vaiheessa arvostaisi sitä, että niiden kans on reissuttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi että kuullostaa ihanalta, haaveilen myös jostain pitkästä reissusta. Nyt meidän talovanhus vaan on niellyt kaikki ylimääräiset varat, mutta sitten joskus... Jos sais työkuviot järkättyä niin että vois asua vaikka vuoden ulkomailla niin se olisi mahtavaa! Lasten kanssa kun lähtee ei tarvii pakata mukaan kymmentä eri bile-asua :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...