ostin itse / jag köpte själv




Ostin itse itselleni äitienpäivälahjan, muuten olisin jäänyt ilman. Tein itse itselleni ja lapsille aamupalaa, muuten olisi jäänyt syömättä. Varasin itse itselleni ja perheelle äitienäpäivä illallisen, muuten olisin itse joutunut ruuanlaittoon. En sentään askarrlluut itse itselleni äitienpäiväkorttia, sen isommat lapset olivat kyllä tehneet päiväkodissa ♥
Minähän en ole mieheni äiti, mutta voisihan se tuntua kivalta jos lasteni isä muistaisi vaikka kukkasilla  äitienpäivänä. Osoittaisi että työtäni äitinä arvostetaan. Lapset kun ovat vielä niin pieniä että eivät osaa omatoimisesti tällaisia asioita tehdä.
Miten teillä nämä asiat menee? Muistivatko puolisoiltanne/lastenne isät teitä äitienpäivänä?



Jag köpte morsdagsgåva till mig själv, annars hade jag blivit utan. Jag lagade morgonmål till mig och barnen, annars hade vi blivit utan. Jag reserverade ett bord till morsdagsmiddag, annars hade jag hamnat  laga mat. Men morsdagskort pysslade jag ändå inte till mig själv, det hade de större barnen gjort på dagis ♥
Jag är ju visserligen inte mamma till min man men det hade nog varit roligt att få fast lite blommor till morsdagen. Som ett litet tack, ett täcken på att mitt jobb som mamma värderas. Specielt nu ännu när barnen är så små och inte kan fixa till sådant själv.
Hur har ni det? Kommer partner/pappa till barnen ihåg er på morsdagen?



10 kommenttia

  1. Makasin aamulla sängyssä ja huutelin että missäs se aamupala on äidille...? Hetken päästä vanhin lapseni heitti (kirjaimellisesti) minulle sänkyyn paahdetun leivän voilla ja riensi takaisin katsomaan pikku kakkosta :D

    Meillä mieheni muistaa minua, ei hulppeilla illallisilla tai kalliilla lahjalla, jotain pientä kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Meillä meni aika monta vuotta että odotin aina jotenkin enemmän muistamista mitä sain. Nyt on vissiin koulutus vihdoin alkanut tuottaa tulosta, kun nykyään saan jo kukkia ja oli jopa aamiainenkin katettuna valmiiksi yhdessä lasten kanssa :-) Oletko sanonut miehellesi ihan suoraan, että toivoisit hänen muistavan sinua? Joskushan nuo ei vaan tajua mitään vihjeitä, pitää ihan suoraan sanoa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tässä ole vielä kun viisi äitienpäivää omalle osalle osunut joten ehkä meidän isi-tyyppi on vaan hidas omaksumaan asioita. Asiasta on hienovaraisesti vihjailtu, sanottu suoraan ja jopa vaadittu, mitta jos mies sunnuntaina tokaisee että voi hän lähteä niitä kukkia jostain hakemaan jos kerran haluun niin eikö asia ole vähän menettänyt arvonsa? Vai olenko kohtuuton ;)

      Poista
  3. Meillä ei myöskään tapahdu mitään ellen itse tee. Tosin nyt kun sunnuntaina kolme kertaa kysyin aamupalaa, niin sain valmiit leivät sohvalle. (Ruisleipää palvikinkulla ja kolmea salaatinkastiketta, kun oli muuten kuulemma niin tylsän näköistä lautasella. :D ) Onneksi ipana on nykyisin hoidossa, niin sieltä tuli sentään kortti ja paketti. Kun oishan se hirveen kiva, kun edes jotenkin just huomioitaisiin ja kiitettäisiin sillä tavoin kaikesta panoksesta ja äitiydestä. Kuitenkin itse askartelen/teen/hankin isänpäivänä aina jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ihan sama meininki! Ei tapahdu ellei itse tee... Ja mekin aina askarrellaan, tehdään ja hankitaan isänpäiväksi lastenkanssa.

      Poista
  4. Meillä kyllä muistetaan äitiä ja iskää yhtä paljon näinä omina päivinään. Kumpikin on kotonaan siihen tottunut ja kummalleki mieluista ja luontevaa :) Lapsetkin osallistuvat innoissaan muistamisen miettimiseen ja toiselle herkkujen valitsemiseen.
    Harmillista, jos miehesi ei hoksaa opettaa lapsille perinnettä, joka tuo pienillä eleillä paljon iloa. Voi kun hoksais, että ei vaadi kovin paljon panostusta että toinen saa hyvän mielen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Sehän onkin niin surullista kun lapset mielellään askartelee ja leipoo, ja niille on tärkeää antaa jotain ja ilahduttaa. Olisi mukava, ihan jo lasten takia jos toinen olisi vähän aloitteellisempi. Kyllä he kyselivät minulta että miksi ei tehdä paketteja ja koristella suklaadonitseja niinkuin isinpäivänä..

      Poista
  5. Meilläkin harjoitellaan, neljättä kertaa. Ensimmäisenä äitienpäivänäni onnistuin loukkaantumaan jo aamusta, ja sama kävi ensimmäisenä hääpäivänä. Sittemmin tajusin, että meillä on tosi erilaiset odotukset juhlapäiviä kohtaan. Siinä missä mulle ne on tosi tärkeitä, miehelle ei. On toisen kunnioitusta ja rakkautta huomioida toista hänen juhlapäivänään, etenkin jos se on tälle tärkeää. Mutta siitä kannattaa kyllä keskustella aika paljon ja selittää, että se on mulle tärkeää.

    Vuosi vuodelta se oppii lisää, Tälläkin kertaa sanoin viikkoa aiemmin aika suoraan mitä äitienpäivältä toivon. (että saan nukkua pitkään, että aamupala ois valmis ja laitettu nätisti, ja kukat ois tosi kivat)
    Jonakin vuonna tuo ehkä jo muistaa itse, koska aika samalla kaavalla mun toiveet menee vuodesta toiseen, Tai sitten se ehkä joku vuosi tajuaa jo itse kysyä "mitä haluat syödä ja mitä kukkia toivoisit".

    Mutta kannattaa siis puhua suoraan. Marttyyrina saa viettää loppuelämänsä jos on vaan hiljaa, mutta keskustelemalla ja selvittämällä, että oikeesti haluais että muistetaan ja oikeesti tulee paha mieli kun ei muisteta, uskon että sillä pääsee pitkälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tapana kotona juhlistaa kaikkia merkkipäiviä, nimppareista koiran synttäreihin. Ei siis lahjoilla mutta vaikka pipareilla ja mehulla. En odota kuuta taivaalta, mutta voisi vaikka kauniilla sanoilla muistaa. En siis odottanut että puolestani tehdää tänäkään vuonna mitään niin tein itse. Viimevuonna oli kyllä ero lähellä kun ei mies mitenkään huomioinnut syntymäpäiviäni, ei des onnitellut. Tänävuonna sitten siinä kyllä paransi huomattavasti :) Ajatteli kai että sillä synttäriyllärillä selviää taas 9 vuotta eteenpäin, tänään on minittäin päivälleen 9 vuotta kun alettiin seurustelee :) Kihla- tai hääpäiviä ei ole niin säästyypä niiltä pettymyksiltä.
      Jos on äitiys vaikea laji niin niin on kyllä parisuhdekin, todella vaikeaa...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...