Hirveästä hymyyn





Oletteko olleet tilanteessa joka menee yhdestä ääripäästä toiseen?
Minulla oli eilen aika ensimmäiseen viisaudenhampaan poistoon. Yleensä en hermoile tämän kaltaisia asioita. Mutta nyt jännitin sitä jo monta päivää ennen, olisin halunut vain perua ajan. Siirtää johonkin pitkälle tulevaisuuteen ja unohtaa koko asia. Minulta jouduttiin syksyllä poistamaan yksi pahasti lojhennut hammas ja se oli hirveää!
Aamulla vatsaa särki, kädet oli kylmähikiset ja sydän hakkasi. Odotushuoneessa oksetti. Vaikka olen ihmisiä kohtaan hyvin ennakoluuloton niin hermostuneisuutta ei yhtään helpottanut se että hammaskirurgilla oli vaikeasti lausuttava nimi, pitkät mustat hiukset ja kertoi tulleensa Syyriasta. Sydän hakkasi niin kovaa että tunsin miten koko hammaslääkärintuoli heilui sen tahdissa.
Olo helpottui kuitenkin pian kun lääkäri jutteli mukavia ja kertoi hauskoja tarinoita. (Toisin kun edellinen hampaanpoistaja joka ei sanonut sanaakaan)
Lopputulema oli kuitenkin se että sain kutsun hammaslääkärin ensiviikolla aukeavaan taidenäyttelyyn. Särkylääkereseptien mukaan muutaman näyttelyjulisteen jotka lupasi laittaa työpaikkani ikkunaan. Toimenpiteen jälkeen, hoitajan jo poistuessa muihin tehtäviin, juteltiin vielä tovi taiteesta ja muotoilusta. Palasin viisaudenhampaan poistosta kotiin hymyillen, vaikka tuskin sitä huomasi puudutuksen takia.



2 kommenttia

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...